Päivät alkaa pidentyä ja energian lähteeni valon määrä lisääntyy. Kaikki päivät eivät mene enää puoli unessa vaeltaessa. Syksy ja talvi aika on ollut aivan kamalaa. En oikein ymmärrä miten olen selvinnyt siitä yli. Tai ainakin luulen, että olen selvinnyt... Pimeys vei kaikki voimat minulta, eikä minulla ole oikein edes muistikuvia, miten olen haahuillut syksyn ja talven läpi. Nyt on ollut muutama päivä, kun olen saanut jopa jotain aikaiseksi ja olen jaksanut hymyillä. Muutama naurun kaltainen äänikin on päässyt suustani. Koomassa eläminen olikin aivan tylsää, enkä halua enää palata siihen. Nyt on aika alkaa taas toimia. Valitettavasti menetettyä aikaa ei saa takaisin, mutta toivon, että saisin tuona aikana jättämäni tehtävät tehtyä pois alta pian, ennen kuin on myöhäistä. Täytyy alkaa tsempata itseään oikein kunnolla.

  Tuo tunteiden sekavuus oli aivan kamalaa, enkä ymmärtänyt missä oikein menin. Nyt tiedän missä menen, vaikka tunteet ovatkin edelleen sekavia, mutta minulla ei ole mihinkään kiirettä. Minulla on hyvin aikaa selvittää ajatuksiani ja tunteitani. Annan ajan kulkea ja nautin elämästäni. Siinä vaiheessa, kun tulee taas vastaava kooma eteen täytyy tehdä jotain ratkaisuja, mutta nyt ei ole sen aika. Kooma vei taas vuodestani monta ihanaa kuukautta pois, enkä saa niitä takaisin. Nyt koitan pitää kooman kaukana.

  Olen tutustunut ihaniin ihmisiin tuona aikana. He ovat varmasti saaneet minusta aika oudon kuvan, mutta toivon että minulla on vielä tehtävissä jotain.

  Taidan aloittaa tekemättömien töiden tekemisen tuosta siivouksesta. Olen kyllä silloin tällöin jaksanut siivota, mutta nyt taas alkaa pölykoiria näkyä joka paikassa. Aika ottaa kamalaa ääntä pitävä imuri esille ja herättää naapurin vauva.